Voimakkaampaa kuin minä

Olen töissä toista päivää.

Paluu ei sujunut niin sutjakasti kuin olin toivonut, yövyin yhden yön kentällä retkivuoteella. Kun kahden aikaan yöllä pääsin oikaisemaan itseni lepoasentoon ja ystävälliset avustajat toivat kaksi peitettä, niin lupasin tiukasti lähettää katastrofiavustusta tarpeessa oleville ihmisille seuraavan kerran. Herranjestas, miten yksi retkivuode ja peitto voi auttaa ja minullahan ei ollut mitään suurta hätää. Olin aivan liikuttunut avustajien ystävällisyydestä.

Hetkittäin käy mielessä, että olinkohan minä siellä Pariisissa ollenkaan... Se meni niin nopeasti. Huomaan kyllä miten erilailla suhtaudun työhöni tällä hetkellä. Otan rennommin, kun on levännyt mieli. Tykkään.

Kyllä tämä sopeutuminen sujuu, mutta kahvin makuun ei meinaa jotenkin päästä kiinni. Pariisin kahvi on voimakkaampaa kuin minä. Tykkään Pariisin kuluneista kahviloista.

Taide on voimaakkaampaa kuin minä, nämä ovat asioita, joille en vain voi mitään, kahvi ja taide, ne ovat. Sen takia minä sinne Pariisiin lähdin. Olen koko ikäni haaveillut kuvataiteen opiskelusta Pariisissa ja nyt toteutin sen haaveen ja aion jatkaa. Ihanimmat päivät olivat, kun kävin piirtämässä ja maleksin kahvilaan sen jälkeen.

Linkissä on video Zazin laulusta Je veux, se on kivan kepeä ja kuvaa tämän hetkistä olotilaani. Se taitaa olla kuvattu Saint Ouentin kirppiksellä. Haluan, sanoo laulu ja siinä on muutenkin osuvat sanat.

Haluan rakkautta, iloa, hyvää mieltä, ne ei ole teidän rahat, jotka saavat minut onnelliseksi. .... Olen tälläinen... Lähdetään yhdessä etsitään vapautta. Ja niin edelleen.

http://www.youtube.com/watch?v=dVaZZRo0LN8

Vuorotteluvapaani on loppu. Täytyy ruveta säästämään rahoja opintovapaaseen. On asioita, jotka ovat voimakkaampia kuin minä ja sieluaan täytyy kuunnella, että ne löytää.