Bye bye Boboland

Pariisissa on paljon boboja, niitä boheemeja porvareja. Tätä kylää voi jo kutsua Bobolandiksi, niinkuin yhdessä sarjakuvassa. Kuulemani perusteella ainakin puolet Pariisista on bobojen valtaamaa, itsekin asun sellaisessa kaupunginosassa. Tosin olen lähdössä, teen viimeisiä tarkastuksia asunnossa, roskat on viety, laukut pakattu pinkeiksi ja lentokin pitäisi lähteä aikataulussa ja Suomessa odottaa karmaiseva pakkanen. Eli en enää asu Bobolandissa.

Matkathan eivät päädy elokuvaleikkauksenomaisesti, vaan tästä lähtee uusi u-kurvi. Uusi sopeutuminen. Blogaan vielä matkaraporttini tähän kun olen asettautunut kotopuoleen.

Ei pidä kaivaa, jos on jo pohjalla

 

Eilen oli viimeiset tunnit ikonimaalausta. Kai tässä on vähitellen uskottava, että lähtöpäivä on lähellä. Se tuntuu vielä niin kaukaiselta, vaikka se on jo tällä viikolla. En nyt kuitenkaan ole pohjalla...

Ei pidä kaivaa, jos on jo pohjalla-sanonnan kuulin ikonimaalauskurssilla. Antaa asioiden olla vähän aikaa. Ikonimaalauksessa ei voi kiirehtiä, eikä oikein voi korjataakaan, ennen kuin värikerros on kuivunut. Jos yrittää, se menee vain pahemmaksi. Nykyään minusta on mukavaa kun voi vaan odottaa kuivumista, tietenkin sitä voisi olla supertehokkaampikin ja optimoida maalaamisensa, mutta miksi? Ja jos jää vähän kesken, niin palaan siihen myöhemmin. Vaikka olenkin yleensä suhteellisen määrätietoinen ja tulospainoitteinen, niin ikonimaalauksessa en.

Kuvataidekursseilla olen tutustunut uusiin ihmisiin ja vastaanotto on ollut lämmintä. Ryhmät ovat olleet varsin erilaisia ja kaikissa olen viihtynyt. Ja tietenkin taitoni ovat kehittyneet ja olen oppinut uudenlaisia tekniikoita. Olen hyvin tyytyväinen.

 

Taide on merkityksellistä

Näin on. Jokainen kokee taiteen omasta näkökulmasta ja joskus se puhuttelee ja joskus ei. Joku tykkää ja joku ei, tai siltä väliltä, taide on hyvin henkilökohtaista. Se siinä onkin mielenkiintoista.

Tänään tempaisin kaksi taidemuseota kerralla, Pariisin kaupungin modernin taiteen museon ja Louvren. Ensimmäisessä on Basquiatin näyttely, joka ei puhutellut ja Louvressa oli Antiikin unelmia-näyttely, joka ei puhutellut. Kaikki muu ympärillä tosin kyllä. Ei välttämättä positiivisessa muodossa, varsinkaan se alle 18-vuotiailta kielletty näyttely, yäk.  Ei vaan iskeny Basquiat eikä Antiikki. Luinkin, että B alkoi tehdä taidettaan aikoinaan vastaiskuna käsitetaiteelle ja kun olen käsitetaiteen ystävä, niin eipä ihme ettei kolahtanut. Musta kun on niin herisyttävää jos teoksessa on joku idis tai jotain, mille voi hyrähtää...Niin kuin Anu Tuomisen teoksissa. Ai juu, mulla ei ole enää tenttejä tänä vuonna!

Kun nyt olen ruvennut harrastamaan listauksia niin laitan vielä kokemuksellisen taidemuseolistan pienin kommentein.

Le Louvre 
Tunnetusti kokoelmat ovat kattavat teoksia Antiikista 1800-luvulle. Täältähän löytyy Mona Lisa ja muita kuuluisuuksia, mä olen kahlaillut lähinnä viime aikoina veistososastoja, veistoksia on loputtomiin. Suurenmoista.  http://www.louvre.fr/llv/commun/home.jsp

Musée d’Orsay
Kokoelma 1800- ja 1900-luvun alun teoksia, paljon impressionismia. Sieltä löytyy aikansa kuuluisimmat taiteilijat ja tietysti pari Redonin työtä, joista pidän erityisesti. Ja tietysti hieno ravintola. http://www.musee-orsay.fr/

L’Orangerie
 I800- ja 1900-luvun alun teoksia, erityisesti Monet’n Lumpeet. Tykkäsin kovasti Soutinen vinkeistä perspektiiveistä. http://www.musee-orangerie.fr/

Musée Maillol 
Näyttely Medicis’n  aarteet-näyttely, museolla on oma kokoelma, josta näin vain osan, kun näyttely vei niin paljon tilaa. Täällä on Seraphin de Senilisin teoksia, mutta suureksi pettymykseksi en niitä päässyt näkemään. http://www.museemaillol.com/

Le Centre Pompidou
Modernin taiteen teoksia ja nykytaiteen näyttelyistä. Orozcon näyttely oli puhutteleva. http://www.centrepompidou.fr/

Musée Rodin 
Pysyvä kokoelma on pääasiassa Rodinin teoksia, löytyy myös Claudelia, vaihtuvia näyttelyjä, tällä kertaa Henry Mooren. Paikka on upea ja Rodinilla on tosi rohkeita veistoksia, tosi rohkeita, tooooooosi rohkeita. http://www.musee-rodin.fr/accueil.htm

Musée Marmottan 
Monet’n teoksia ja kokoelma ihastuttavia kuvituksia keskiajalta renessanssiin.  http://www.marmottan.com/

Musée Gustave Moreau 
Moreaun teoksia, museo on taitelijan koti ja mielenkiintoinen paikka, varsinkin portaat. Pidän kovasti Moreaun teoksista.  http://www.musee-moreau.fr/

Le Petit Palais 
Pysyvä kokoelma on teoksia eri aikakausilta ja vaihtuvia näyttelyitä. Täällä on  Pariisin suurin ikonikokoelma ja museon ravintola-kahvila on kaunis, aivan liikutuin paikan kauneudesta. http://petitpalais.paris.fr/

La Maison Rouge 
Nykytaiteen vaihtuvia näyttelyitä. Mielenkiintoisia teoksia tällä kertaa.  http://www.lamaisonrouge.org/

Musée Zadkine 
Zadkinen veistoksia ja vaihtuvia näyttelyitä. Museon on pihan perällä ja siellä oli samalla vieraileva näyttely, jossa oli oivaltavia teoksia.  http://www.paris.fr/portail/loisirs/Portal.lut?page_id=6471

Musée Bourdelle 
Bourdellen veistoksia hänen kotiateljeessaan, vaikuttavia töitä. http://www.paris.fr/portail/loisirs/Portal.lut?page_id=6408

Musée Carnavalet 
Pariisin historia, suuri määrä muotokuvia.  http://www.paris.fr/portail/loisirs/Portal.lut?page_id=6468

Musée d’Art Moderne de la ville de Paris :
Modernin taiteen teoksia ja nykytaiteen näyttelyitä. Kävin Basquiatin näyttelyssä, joka ei puhutellut, mutta muuten mielenkiintoinen paikka. http://mam.paris.fr/

Le Grand Palais 
Vaihtuvia näyttelyjä.  http://www.grandpalais.fr/fr/Accueil/p-93-Accueil.htm

Cité de l’architecture et du patrimoine 
Arkkitehtuurin museo, kävin sarjakuva ja kaupunki-näyttelyssä ja se oli super.  http://www.citechaillot.fr/

Lisäys listaan Musée de Delacroix, pieni museo St-Germainissä. Sieltä löytyy paljon taidegallerioita Rue de Seineltä ja sen ympäristöstä. Ihastuttava ympäristö muutenkin, kauneuden etsijän tyyssija. 

Kuvanveistoa

Tänään oli viimeinen kuvanveistotunti, se meni mukavissa merkeissä.

Tenttejä edessä

Tenttiviikko on koittanut ja pitää lukea tenttiin, se on huomenna kello 8 aamulla (!?!). Mieluummin listaisin tähän vaikka kaikki muistamani Pariisin metroasemat kuin lukisin tenttiin....

Listaankin muistamiani avainjuttuja huomiseen tenttiin, tosi näppärää....

Cause-related marketing, filantropia, Friedman: business is business, Mintzberg: yritys ei ole tyhjiössä, Porter: strategista etua csr:llä, Naomi Klein: no logo & hikipajat, Maclagan: csr on osallistuva prosessi, Niken kriisi ja miten siitä ylös, Bop, Innovations ja transforming the business with NGOs ja hybridimalli: civil society, market and public authority. Eli miten työstää yrityksen yhteiskuntavastuu voittoa tuottavaksi.

Ai juu ja pitäiskö kauppatieteiden opiskelijoiden vannoa vala eettisyydestään? Näin tekevät jo osa Tunnettujen Yliopistojen Opiskelijoita Yhdysvalloissa ja vissiin Lontoossa myös. The Oath of Responsible Value Creation. Linkissä lisää: http://www.unglobalcompact.org/news/11-03-01-2010

Eikös eettisyys pitäisi olla jo osa käytöstä muutenkin ilman valanvannontaa ? Sitä on niin monenlaista. Tätä voisi pohtia loputtomiin... Pitää lukea tenttiin vai pitäiskö mun vielä listata niitä Pariisin metroasemia...

Pariisi sarjakuvien kautta

Minut vapautettiin pakollisesta ranskan kielen kurssista ESCE:ssä, sain kuitenkin tehdä sen itsenäisesti kirjoittamalla 25-sivuisen harkkatyön ja pitämällä 50-minuutisen esitelmän. Olin kiitollinen, ettei minun tarvinnut istua ranskan tunneilla kun ne eivät vastanneet tasoani, mutta sain harjoitusta kielestä oman kiinnostukseni ja tasoni pohjalta. Valitsin aiheeksi Pariisi sarjakuvien kautta.

Mielestäni ranskalainen sarjakuvakulttuuri on rikas. Valikoima on laaja ja genrejä löytyy. Vaikka paikallisessa kirjakaupassa ikäiseni mies lähestyi minua ja sanoi, että luuli vain poikien lukevan sarjakuvia, niin mielestäni hän ei ole oikeassa. Toki tässä tapahtumassa taisi käydä niin, etten, taaskaan, ymmärtänyt hänen varsinnaista pointtiaan....

Etsin harkkatyöhöni sarjakuvia, joissa on näkymiä Pariisista ja yllätyksekseni pidin aivan erilaisista teoksista kuin luulin. Tietenkin työssäni analysoin niitä, mutta jos joku haluaa tietää enemmän niistä, niin voin kertoa lisää tarvittaessa...

Kolme suosikkiani olivat ehdottomasti Bilalin Quatre? (suom. Neljä?), Dragon & Peetersin RG 1.  Rhiyad-sur-Seine ja Juillardin le Cahier Bleu (suom. Sininen vihko)

Sinisen vihkon tapahtumat saavat alkunsa kun linjan 6 metro pysähtyy asemien välille. Siinä nyt ei ole mitään epätavanomaista, mutta kyseinen linja menee maan päällä ja pysähtyessään asemien välillä näkymät pariisilaisten asuntoihin ovat esteettömät. Kun metro kulkee tavanomaista vauhtiaan, ei juuri näe mitään huomiota herättävää, mutta pysähtyneestä vaunusta voi jo keretä tarkkailemaan enemmän. Ei sillä, ettäkö tiirailisin sisälle, mutta silmämunat joskus kääntyvät tarkkailuasentoon, kuitenkin ehdottoman diskreetisti... Tarinan kaksi miestä näkevät alastoman naisen ja etsivät hänet kumpikin omalla tahollaan. Tarinan tapahtumat jotekin imaisivat minut mukanaan, kun olen usein ihmetellyt minkälaista olisi asua tuon metrolinjan vieressä. Häiritsisikö sen läheisyys? Linkissä kuva kirjasta: http://bd.casterman.com/albums_detail.cfm?id=2524

RG 1 Rhiyad-sur-Seine on tarina poliisista, joka selvittelee terrosistikytköksiä. Aihe on hiukan tiukka, mutta kirjan kuvat ovat antoisia, niissä on näppäriä perspektiivejä. Tarina on jouheva ja imaisi minut, niin että se piti lukea samalta istumalta. En kyllä osaa sanoa mikä siinä viehätti, ehkä sen elämänmakuisuus. Linkissä on kuva kirjasta ja siitä pääsee myös selailemaan sitä hiukkasen kohdasta feuilleter. Eritysesti ensimmäinen sivu on mielenkiintoinen. http://www.bd.gallimard.fr/ouvrage-A57907-rg.html

Erityisin ja ajatuksia herättävin on mielestäni Neljä?. Se on tarinasarjan viimeinen osa. Niissä mennään menneisyydessä, nykyajassa ja tulevaisuudessa ja ollaan ainakin Sarajevossa ja Pariisissa. Joskus minulla oli vaikeutta seurata sitä, mutta koin kiinnostavaksi Bilalin antaman tulevaisuudenkuvan, puhumattakaan hänen piirroksistaan.

Tulevaisuuden Pariisissa kuljetaan ja myös ollaan nykyisten kattojen korkeudella. Erityisen mielenkiintoinen on hänen kuvansa uskonnoista tai niiden suvaitsevaisuudesta. Kirkkojen sisäänpääsyissä lukee aina mille uskonnonharjoittajille pääsy on sallittu, esimerkiksi Sacré-Coeurin Basilikan katolla lukee: Vain katolisille. Toinen mielenkiintoinen pointti on tavaroiden vähyys. Kun nykyään puhutaan kulutusyhteiskunnasta ja miten ihminen identifioi itsensä kuluttamisen kautta, niin kirjassa ei juuri tavaroita näy. Toisaalta se tapahtuu niin yläilmoissa, ettei ne vissiin siellä lennä... Jäin kuitenkin pohtimaan, että menettääkö kuitenkin tavaran omistaminen merkityksensä tulevaisuudessa.

Tärkeäksi ominaisuudeksi kirjassa nousi haju. Sillä tunnistetaan toiset synteettisistä kaksoisolennoista ja jos itse ei esimerkiksi haista viinin tuoksua, voi epäillä itseään synteettiseksi kaksoisolennoksi. Huh huh. Kaikenlaista. Ja vielä vaikka mitä. Kirja kyllä herätti ajatuksia, varsinkin kun välillä tuntuu, että direktiivienmukaisuus tarkoittaa joskus hajuttomuutta ja mauttomuutta, oli sitten kyseessä kurkut tai juustot. Hajuttomuuteenko ollaan menossa? Linkissä on Bilalin albumeja:  http://bilal.enki.free.fr/oeuvres.php3?quelles_oeuvres=albums
Niissä on aika rankkojakin kuvia, joten en suosittele niitä perheen pienimmille.

Oli antoisaa tehdä harkkatyötä ja laitankin tähän vielä listan albumeista, joissa ollaan Pariisissa. Adèle Blanc-Sec on aina antoisaa luettavaa ja hänen seikkailujensa kautta näkee viime vuosisadan alun Pariisia näppärästi.
Pitäisi vissiin lukea tenttiin....

Beuriot & Richelle, Amours fragiles, Un été à Paris. Casterman 2006.
Bilal, Quatre ?, dernier acte. Casterman 2007.
Désert & Fab, Les Parisiens. Jungle 2007.
Dupuy & Berberian, Monsieur Jean, inventaire avant. Dupuis, 2003.
Dupuy & Berberian, Global Boboland. Flammarion, 2009.
Gibrat, Le vol du corbeau, premiére partie. Aire Libre, 2009.
Dragon & Peeters, RG, 1. Riyad-sur-Seine.Gallimard, 2007.
Juillard, Le cahier bleu.  Casterman 1994.
Malet, Tardi, 120, rue de la gare. Casterman 1996.
Stanislas & Rullier, Le manchot de la butte rouge, La vie de Victor Levallois. Les Humainoîdes Associés, 2003.
Tardi, Adèle Blanc-Sec, Le noyé à deux têtes. Casterman 2007.
Tardi, Adèle Blanc-Sec, Le démon de la tour Eiffel. Casterman 2007.

Poliisien lumisota

Tänään on satanut lunta, joka on pysynyt maassa. Lumisateesta innostuneena päätin lähteä ottamaan kuvia, joista sitten tekisin joulukortteja. Näin jo kaksi kuukautta sitten paikan, jonka näkymä on kuin luotu pariisilaisjoulukortiksi. Menin metrolla paikan päälle huomatakseni, ettei kohdettani voi oikeastaan kuvata kun sataa niin paljon lunta ja siitä näkyy vain hahmo. Miten ne lumihiutaleet eivät leijailletkaan hiljaisen kauniisti, vaan tuiskua tuli viistosti.

Päätin käväistä Pariisin kaupunginmuseossa ja ennen sitä vaeltelin Le Marais-kaupunginosassa. Se on Pariisin vanhimpia säilyneitä kaupunginosia, joka tosin oli viime vuosisadan alkupuolella purku-uhan alaisena, kun se oli kuulemma kovin epäterveellinen paikka. Le Corbusier suunnitteli sinne modernia arkkitehtuuria, mutta projektia ei koskaan aloitettu ja onneksi. Mielestäni Le Marais on viehättävä, varsinkin sen kujat ja ravintolat. Siellä on tarjolla reilusti kosher-ruokaa, suurimmat synagogat ovat siellä.

Minulla oli jonkinlainen mielikuva päämäärästäni, mutta jos näin jotakin viehättävää tai joulukorttimaista, niin suuntasin sinne ja huomasin yllätykseni kiertäväni ympyrää. Perinteistä. Yhdeltä kujalta käännyttyäni kuulin lumipallon humpsahtavan. Kaksi poliisia olivat lumisotaa katukäytävällä. Kun he huomasivat minut, niin he piilottivat lumipallonsa. Toinen toki sanoi minulle, että pitää käyttää hyväksi tällainen sää ja se saa sisäisen lapsen liikkeelle. Juuh, olin samaa mieltä ja totesin, että se tekee varmasti hyvää mielelle ja humps, lumipallo tumpsahti auton kylkeen. Hyvästelin heidät hymyillen.

Joulukorttikuvat jäi taas ottamatta.

Mozart ja kastraatio

Kävin konsertissa, jossa esitettiin Mozartin vähemmän tunnettuja teoksia.

Vaeltelin kaduilla viime perjantaina ja näin kauniin mainosjulisteen. Pysähdyin voimaakkasti tarkastelemaan sitä ja niin teki myös kadulla kävellyt mies. Törmäsimme. 

Hän kertoi mielipiteensä konserttipaikasta, että katolisten pitäisi ottaa oppia protestanteista kun tarjoavat konserttipaikkoja kirkoissaan ja että olisimme kuolleita, jos meillä ei olisi Mozartia ja Bachia. Kerroin hänelle, että henkilökohtaisesti kyllä preferoin Dvorakia, olen keskittynyt hänen musiikkiinsa viimeiset kaksi vuotta, se on niin melankolisen kepeää joskus, että voin kuvitella liehuvani 1800-luvulla. Mies kertoi, että hän kuuntelee Mozartia tai Bachia joka aamu ennen töihin menoa ja kysäisi, että olenko idästä. Sieltähän tulee niin paljon säveltäjiä, Chopin, Liszt, hittolainen, idästä on vaikka ketä! En todellakaan ole, vastasin. Olettekos katolinen? En. Tiesin!, hän sanoi. Sitten alkoi leijailla talven ensimmäiset lumihiutaleet taivaalta.

Toivotimme hyvät päivänjatkot ja päätin mennä konserttiin. Uskoisin kyllä, että katolisetkin järjestävät konserttejä kirkoissaan, olenhan käynyt sellaisessa. Ehkä en ymmärtänyt hänen pointtiaan.   

Orkesteri soitti Mozartia pehmeästi ja laulaja lauloi kauniisti. Orkesterinjohtaja kertoi PALJON Mozartin elämästä. Välispiikkejä oli melkein enemmän kuin musiikkia, se tuntui hassulta. Kuulin hämmentäviä asioita aikalaisten elämästä. Hän kertoi jotain sellaista mitä leidit nykypäivänä eivät ehkä tiedä joillekin kuoropojille tuolloin tehdyistä kastraatiosta. Kuulemma pojat eivät kuitenkaan menettäneet viriilisyyttään ja olivat suosittuja naisten keskuudessa myöhemmässä vaiheessa kun ei ollut ehkäisyongelmaa. Jaahas, jaahas. Enpä tiedä tämän tiedon paikkaansapitävyydestä, mutta välispiikissä kerrottiin näin.  Epäilen sitä, mutta en aio tutkia asiaa enempää. Minusta on nykypäivän perspektiivistä vaikeaa käsittää kyseisen operaation tekemista ihan ylipäätään. Ajat olivat toiset silloin. 

Ja mitäs vielä?

Miksi Mozart keksi laittaa vetskarin housuihinsa? Että saisi nopeasti avauksen Taikahuiluunsa.

Olen varannut monta konserttilippuja seuraaville viikoille.