Tänään alkoi lomaviikko, kauppiksessa ei ole opetusta, kuvataidekurssejakaan ei ole muuta kuin elävän mallin piirustus. Ihmeellistä. Vaikka olenkin vuorotteluvapaalla, niin aktiviteettia on riittänyt aivan jopa stressiin saakka.
Eräällä kauppiksen kurssilla tehtävänä oli analysoida huippuyhteiskuntavastuulliseksi noteerattu yritys. Tällä kurssilla on ollut ihan kiitettävästi artikkeleita luettavana ja läksynkuulustelua ja analyysin piti kruunata kurssin puoliväli. Kurssi on englanninkielinen.
Meidän ryhmä valitsi analysoitavansa yrityksensä ja ensimmäinen tapaaminen oli kaksi viikkoa ennen esitystä ja palautusta. Meitä oli pohjoisesta minä, kaksi idästä ja kolme etelästä, kaikki Euroopan maista. Tosin yksi eteläinen oli ensimmäisestä tapaamisesta pois äkillisen menon takia, mikä oli harmi, koska hän oli se, joka pystyi englanninkieliseen vuorovaikutukseen parhaiten.
Minulle yritysesittely ja analyysin tekeminen ei tuottanut vielä paniikkia ensimmäisen tapaamisen jälkeen ja lupauduin tarkistamaan harkkatyön kieliasun. Ja eikun vain töihin!
Noh, sunnuntaina, neljä päivää ennen palautusta olin melkein saanut kaikki tekstit ja ne mitkä olin saanut, saivat minut valvomaan useamman tunnin seuraavan yön aikana. Yöunien menettämistä tapahtuu minulle nykyään todella harvoin. Ajattelin reilusti kysäistä sähköpostilla toisilta lupaa tehdä muutoksia tekstien pituuteen, koska sivuja oli jo tuossa vaiheessa tuplasti liikaa, emmekä olleet oikein vielä puolessa välissä työtä. Pyysin vielä lisäämään viitteet, mikä minusta on tavallista kun tuotetaan tällaista tekstiä.
Idästä tuli suostumus, mutta etelästä tuli negatiivissävytteistä viestiä. He kokivat, että väitän heidän kopioivan ja sanoivat tehneensä niin paljon ponnisteluja englanninkieliseen tuotokseen, etteivät halunnnet lyhentää tekstiä. Ohhoh. Tietenkin pahoittelin, etten ollut ilmaissut itseäni heille selkeällä tavalla, mutta en todellakaan ajatellut heidän kopioivan, viitteet vain puuttuivat ja työn kannalta ei voi kauheasti suoltaa tekstiä, kun se pitää saada mahtumaan kokonaisuudessaan kymmenelle sivulle. Kahdeksan sivua on silloin mielestäni liikaa heidän osuudessaan.
Sitten tuli vähän ajan päästä viesti siltä poissaolleelta ja hän halusi ehdottomasti, että kaikki, isolla kirjoitettuna, ovat paikalla kun nähdään seuraavan kerran, mutta kun hänellä on niin tiukka aikataulu, niin on vaikeata löytää sopiva rakonen tapaamiselle. Onneksi sellainen löytyi tiistai-illalla.
Sillä tapaamisella yritimme saada kokoon työtämme ja selvittää miten edetä analyysin kanssa. Seuraavaksi minun piti selittää mikä on analyysi ja miten sellaisesta kirjoitetaan. Otti tiukille. Ja seuraavana päivänä tapasin osan porukkaa ja katsastimme analyysiosion. Voin aivan vilpittömästi myöntää, että tässä kohtaa olin vain tyytyväinen jos jotakin analyysin tapaista ilmestyi, en jaksanut enää kauheasti panostaa omaan osuuteeni, kunhan vain saamme jotain kurottua kokoon. Koko ajan minulta kysyttiin varmennusta, että onko tämä hyvä, tehdäänkö tämä näin, jne. Enhän minäkään ollut opiskellut tuota ainetta aikaisemmin, joten tietoni olivat samalla pohjalla kuin muiden ryhmäläisten, joten varmuudella en pystynyt vastaamaan.
Onneksi muut hoitivat voimapistenäytöksen kokoamisen, kun minä yritin saada tekstiin yhteneväisyyttä ja analyyttistä otetta. Vielä palautusta ja esitystä edeltävä yönä kirjoitin apinan raivolla harkkatyötä yhteen saakka yöllä ja seuraavana aamuna tulostin sen.
En enää jaksanut panostaa esitelmään, olin aivan poikki, takeltelin sanoissa ja kun opettaja näytti, että on vain kaksi minuutia jäljellä, niin ohitin reilusti pari diaa. Joka tapauksessa niitä esityksiä oli kaiken kaikkiaan seitsemän, eikä kukaan tainnut kuunnella ketään. Olin tyytyväinen, että saimme työmme ainakin siedettävälle tasolle. Kaikki muut ryhmän jäsenet olivat kirjoittaneet paperille mitä aikoivat sanoa osuudessaan esityksensä aikana, minunkin olisi pitänyt tehdä niin, mutta minulta oli energia loppu, yksinkertaisesti.
Tämän prosessin aikana minulle tuli täytenä yllätyksenä jotkut asiat, vaikka olenkin ollut tietoinen niistä jo viikkoja sitten, muun muassa englannin kielen taso. Viittaukset ja analyysinteon olin olettanut tapahtuvan sutjakkaammin, koska kurssi on kuitenkin maisteri-tason kurssi. Tässä työssä minulle oli erittäin paljon hyötyä muidenkin kielten kuin englannin osaamisesta.
Sen verran tarkkailin muita ryhmiä, että kireitä ilmeitä näkyi jonkin verran ja kuulemma muillakin oli ollut tilanteita, kuten amerikkalaiset sanovat. Meidän ryhmän tiimihenki oli kuitenkin hyvä ja pystymme pääsemään yli vaikeuksista ja juttelemaan iloisesti keskenämme. Toiset kysyivät, että haluanko vielä jatkaa harkkatöiden tekoa heidän kansaan ja tietenkin haluan, meillä nyt vuorovaikutuksellinen tiimi! Ne idän tiimiläiset kutsuivat jopa minut bileisiin viime viikolla, miten liikuttavaa...
Nyt odotan kiinnostuksella arvosanaa työstämme, lomailen kuitenkin antaumuksella, olenhan vuorotteluvapaalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti