Kuulen ääniä...

Olen alkanut kuulemaan ääniä. Olen alkanut kuulemaan ääniä naapurista. Ihmeellistä. Tänä aamuna kuulin jonkun harjoittelevan pianolla ja toissayönä joku nauroi kello 01.56. Siinäpä ne koko syksynä kuullut äänet ovatkin. Asun hyvin hiljaisessa talossa. Äitinikin kysäisi käydessään täällä, että asuuko täällä ollenkaan muita, kun ei kuulu mitään.

Kyllä tässä talossa asuu muitakin, eli minulla on naapureita. Olen nähnyt heitä ja jonkun kanssa vaihdan pari sanastakin, mutta ennen kaikkea haistan ylä- ja alakerran naapureiden kokkaamiset. Aivan jumalaisia tuoksuja.

Viistosti alhaalla asuvat naapurit söivät terassillaan kun oli vielä lämmintä ja ne tuoksut tulivat aivan sohvalleni saakka. Joskus vilkaisin vaivihkaisesti parvekkeltani heidän kattauksiaan, olen siis kyttääjä, ja suunnittelin onkivani jonkun kananjalkasen heidän pöydältään. Heillä oli pitkiä sunnuntailounaita ja lopuksi sikarinpolttoa.

Katutason naapurit kokkaavat etnisempää keittiötä. Ihanat tuoksut valtaavat nenäni ja kuolareagoin joka kerta kun tulen kotiin ja menen ulos heidän ruoka-aikaan. Nämä tuoksut eivät tule sohvalleni saakka, hyvä niin, se olisi jo liikaa mikroruokailijalle. Joskus kohtaan tämän talouden rouvan ulko-ovella tupakalla, tai ainakin oletan hänen olevan kyseisen talouden rouva. Usein hänellä on vielä mukanaan punkkua lasillinen, ihan mihin aikaan tahansa päivästä.

Kaikki talossa kohtaavat tervehtivät toisiaan kohteliaasti. Onhan se vähintä mitä voi tehdä kohdatessaan tuntemattoman, joka liikkuu samoissa tiloissa. Käsittääkseni tervehtimisellä on toisenlainenkin tehtävä kuin kohteliaisuus. Sillä nuuskitaan, että millaisella mielellä ja asialla kohdattu on. Tervehdin kaikkia, ja jos joku ei oikein vastaa, niin epäilykseni heräävät. Ei siitä, että kohdattu ei ole kohtelias, vaan millähän asialla hän mahtaa liikkua talossa. Onko kenties vilunkia tapahtumassa?

Taloon ei periaatteessa pääse sisään kuin koodeilla, mutta varsinkin päivisin tänne pääsee sisään aika helposti. Asuntojen ovissa on vähintäänkin kolme lukkoa, joten avaamista riittää. Tässä talossa on toimistoja ja erinäisiä firmoja tuossa toisessa rapussa, joten täällä liikuskelee kaiken näköistä porukkaa. Tervehdin heitä kaikkia. Jos joku vain pälyilee ja luimuilee, eikä vastaa, niin se vaikuttaa epäilyttävältä. En toki tiedä mitä tehdä, mutta ainakin varmistan, että jälkeeni ovet tulevat hyvin kiinni. Kerran kävi niin, että samalla ovenavauksella kolme luimuilevaa miestä tuli sisään, eivätkä tervehtineet, pälyilivät vain piponsa alta. En avannut heille toista ovea. Teeskentelin, että olin unohtanut jotakin ja käännyin pois. Ainahan voin esittää ranskaa osaamattomaa ulkomaalaista, joka osaa vain tervehtiä.

Eli jos on liikkeellä pahat mielessä, niin varmasti pitäisi vaan tervehtiä reilusti, tulee luottamuksen tunne...Minulla ei olisi mitään vastaan, jos joku nipistäisi naapurini roskapussin, joka on ollut jo usemman viikon oven vieressä. Toki se on kierrätysroskaa, eikä haise. Joka tapauksessä tervehtiminen on tärkeää, tapahtui se sitten millä kielellä tahansa, ei sillä ole niin välillä vaikka suomeksi huitaisisi päivää, kunhan osoittaa reilun mielensä ja aikeensa.

Kun nyt olen kovasti kertonut naapureistani, niin laitan kuvan omasta asunnostani, olen intaantunut hankkimaan kukkia ja sen sellaista. Ihan viihdyn mukavasti.