perjantai 10. joulukuuta 2010

Pariisi sarjakuvien kautta

Minut vapautettiin pakollisesta ranskan kielen kurssista ESCE:ssä, sain kuitenkin tehdä sen itsenäisesti kirjoittamalla 25-sivuisen harkkatyön ja pitämällä 50-minuutisen esitelmän. Olin kiitollinen, ettei minun tarvinnut istua ranskan tunneilla kun ne eivät vastanneet tasoani, mutta sain harjoitusta kielestä oman kiinnostukseni ja tasoni pohjalta. Valitsin aiheeksi Pariisi sarjakuvien kautta.

Mielestäni ranskalainen sarjakuvakulttuuri on rikas. Valikoima on laaja ja genrejä löytyy. Vaikka paikallisessa kirjakaupassa ikäiseni mies lähestyi minua ja sanoi, että luuli vain poikien lukevan sarjakuvia, niin mielestäni hän ei ole oikeassa. Toki tässä tapahtumassa taisi käydä niin, etten, taaskaan, ymmärtänyt hänen varsinnaista pointtiaan....

Etsin harkkatyöhöni sarjakuvia, joissa on näkymiä Pariisista ja yllätyksekseni pidin aivan erilaisista teoksista kuin luulin. Tietenkin työssäni analysoin niitä, mutta jos joku haluaa tietää enemmän niistä, niin voin kertoa lisää tarvittaessa...

Kolme suosikkiani olivat ehdottomasti Bilalin Quatre? (suom. Neljä?), Dragon & Peetersin RG 1.  Rhiyad-sur-Seine ja Juillardin le Cahier Bleu (suom. Sininen vihko)

Sinisen vihkon tapahtumat saavat alkunsa kun linjan 6 metro pysähtyy asemien välille. Siinä nyt ei ole mitään epätavanomaista, mutta kyseinen linja menee maan päällä ja pysähtyessään asemien välillä näkymät pariisilaisten asuntoihin ovat esteettömät. Kun metro kulkee tavanomaista vauhtiaan, ei juuri näe mitään huomiota herättävää, mutta pysähtyneestä vaunusta voi jo keretä tarkkailemaan enemmän. Ei sillä, ettäkö tiirailisin sisälle, mutta silmämunat joskus kääntyvät tarkkailuasentoon, kuitenkin ehdottoman diskreetisti... Tarinan kaksi miestä näkevät alastoman naisen ja etsivät hänet kumpikin omalla tahollaan. Tarinan tapahtumat jotekin imaisivat minut mukanaan, kun olen usein ihmetellyt minkälaista olisi asua tuon metrolinjan vieressä. Häiritsisikö sen läheisyys? Linkissä kuva kirjasta: http://bd.casterman.com/albums_detail.cfm?id=2524

RG 1 Rhiyad-sur-Seine on tarina poliisista, joka selvittelee terrosistikytköksiä. Aihe on hiukan tiukka, mutta kirjan kuvat ovat antoisia, niissä on näppäriä perspektiivejä. Tarina on jouheva ja imaisi minut, niin että se piti lukea samalta istumalta. En kyllä osaa sanoa mikä siinä viehätti, ehkä sen elämänmakuisuus. Linkissä on kuva kirjasta ja siitä pääsee myös selailemaan sitä hiukkasen kohdasta feuilleter. Eritysesti ensimmäinen sivu on mielenkiintoinen. http://www.bd.gallimard.fr/ouvrage-A57907-rg.html

Erityisin ja ajatuksia herättävin on mielestäni Neljä?. Se on tarinasarjan viimeinen osa. Niissä mennään menneisyydessä, nykyajassa ja tulevaisuudessa ja ollaan ainakin Sarajevossa ja Pariisissa. Joskus minulla oli vaikeutta seurata sitä, mutta koin kiinnostavaksi Bilalin antaman tulevaisuudenkuvan, puhumattakaan hänen piirroksistaan.

Tulevaisuuden Pariisissa kuljetaan ja myös ollaan nykyisten kattojen korkeudella. Erityisen mielenkiintoinen on hänen kuvansa uskonnoista tai niiden suvaitsevaisuudesta. Kirkkojen sisäänpääsyissä lukee aina mille uskonnonharjoittajille pääsy on sallittu, esimerkiksi Sacré-Coeurin Basilikan katolla lukee: Vain katolisille. Toinen mielenkiintoinen pointti on tavaroiden vähyys. Kun nykyään puhutaan kulutusyhteiskunnasta ja miten ihminen identifioi itsensä kuluttamisen kautta, niin kirjassa ei juuri tavaroita näy. Toisaalta se tapahtuu niin yläilmoissa, ettei ne vissiin siellä lennä... Jäin kuitenkin pohtimaan, että menettääkö kuitenkin tavaran omistaminen merkityksensä tulevaisuudessa.

Tärkeäksi ominaisuudeksi kirjassa nousi haju. Sillä tunnistetaan toiset synteettisistä kaksoisolennoista ja jos itse ei esimerkiksi haista viinin tuoksua, voi epäillä itseään synteettiseksi kaksoisolennoksi. Huh huh. Kaikenlaista. Ja vielä vaikka mitä. Kirja kyllä herätti ajatuksia, varsinkin kun välillä tuntuu, että direktiivienmukaisuus tarkoittaa joskus hajuttomuutta ja mauttomuutta, oli sitten kyseessä kurkut tai juustot. Hajuttomuuteenko ollaan menossa? Linkissä on Bilalin albumeja:  http://bilal.enki.free.fr/oeuvres.php3?quelles_oeuvres=albums
Niissä on aika rankkojakin kuvia, joten en suosittele niitä perheen pienimmille.

Oli antoisaa tehdä harkkatyötä ja laitankin tähän vielä listan albumeista, joissa ollaan Pariisissa. Adèle Blanc-Sec on aina antoisaa luettavaa ja hänen seikkailujensa kautta näkee viime vuosisadan alun Pariisia näppärästi.
Pitäisi vissiin lukea tenttiin....

Beuriot & Richelle, Amours fragiles, Un été à Paris. Casterman 2006.
Bilal, Quatre ?, dernier acte. Casterman 2007.
Désert & Fab, Les Parisiens. Jungle 2007.
Dupuy & Berberian, Monsieur Jean, inventaire avant. Dupuis, 2003.
Dupuy & Berberian, Global Boboland. Flammarion, 2009.
Gibrat, Le vol du corbeau, premiére partie. Aire Libre, 2009.
Dragon & Peeters, RG, 1. Riyad-sur-Seine.Gallimard, 2007.
Juillard, Le cahier bleu.  Casterman 1994.
Malet, Tardi, 120, rue de la gare. Casterman 1996.
Stanislas & Rullier, Le manchot de la butte rouge, La vie de Victor Levallois. Les Humainoîdes Associés, 2003.
Tardi, Adèle Blanc-Sec, Le noyé à deux têtes. Casterman 2007.
Tardi, Adèle Blanc-Sec, Le démon de la tour Eiffel. Casterman 2007.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti