Eilen oli viimeiset tunnit ikonimaalausta. Kai tässä on vähitellen uskottava, että lähtöpäivä on lähellä. Se tuntuu vielä niin kaukaiselta, vaikka se on jo tällä viikolla. En nyt kuitenkaan ole pohjalla...
Ei pidä kaivaa, jos on jo pohjalla-sanonnan kuulin ikonimaalauskurssilla. Antaa asioiden olla vähän aikaa. Ikonimaalauksessa ei voi kiirehtiä, eikä oikein voi korjataakaan, ennen kuin värikerros on kuivunut. Jos yrittää, se menee vain pahemmaksi. Nykyään minusta on mukavaa kun voi vaan odottaa kuivumista, tietenkin sitä voisi olla supertehokkaampikin ja optimoida maalaamisensa, mutta miksi? Ja jos jää vähän kesken, niin palaan siihen myöhemmin. Vaikka olenkin yleensä suhteellisen määrätietoinen ja tulospainoitteinen, niin ikonimaalauksessa en.
Kuvataidekursseilla olen tutustunut uusiin ihmisiin ja vastaanotto on ollut lämmintä. Ryhmät ovat olleet varsin erilaisia ja kaikissa olen viihtynyt. Ja tietenkin taitoni ovat kehittyneet ja olen oppinut uudenlaisia tekniikoita. Olen hyvin tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti