Tänään on satanut lunta, joka on pysynyt maassa. Lumisateesta innostuneena päätin lähteä ottamaan kuvia, joista sitten tekisin joulukortteja. Näin jo kaksi kuukautta sitten paikan, jonka näkymä on kuin luotu pariisilaisjoulukortiksi. Menin metrolla paikan päälle huomatakseni, ettei kohdettani voi oikeastaan kuvata kun sataa niin paljon lunta ja siitä näkyy vain hahmo. Miten ne lumihiutaleet eivät leijailletkaan hiljaisen kauniisti, vaan tuiskua tuli viistosti.
Päätin käväistä Pariisin kaupunginmuseossa ja ennen sitä vaeltelin Le Marais-kaupunginosassa. Se on Pariisin vanhimpia säilyneitä kaupunginosia, joka tosin oli viime vuosisadan alkupuolella purku-uhan alaisena, kun se oli kuulemma kovin epäterveellinen paikka. Le Corbusier suunnitteli sinne modernia arkkitehtuuria, mutta projektia ei koskaan aloitettu ja onneksi. Mielestäni Le Marais on viehättävä, varsinkin sen kujat ja ravintolat. Siellä on tarjolla reilusti kosher-ruokaa, suurimmat synagogat ovat siellä.
Minulla oli jonkinlainen mielikuva päämäärästäni, mutta jos näin jotakin viehättävää tai joulukorttimaista, niin suuntasin sinne ja huomasin yllätykseni kiertäväni ympyrää. Perinteistä. Yhdeltä kujalta käännyttyäni kuulin lumipallon humpsahtavan. Kaksi poliisia olivat lumisotaa katukäytävällä. Kun he huomasivat minut, niin he piilottivat lumipallonsa. Toinen toki sanoi minulle, että pitää käyttää hyväksi tällainen sää ja se saa sisäisen lapsen liikkeelle. Juuh, olin samaa mieltä ja totesin, että se tekee varmasti hyvää mielelle ja humps, lumipallo tumpsahti auton kylkeen. Hyvästelin heidät hymyillen.
Joulukorttikuvat jäi taas ottamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti