CSI Paris

Launtaina menin kahvituokiolle läheiseen katukahvilaan. Lueskelin Friedmanin antoisaa artikkelia yrityksen yhteiskuntavastuusta, aivan aivan, lauantai-iltapäivällä auringonpaisteessa, parempaakaan en keksinyt. Pitihän mulla on joku paperinivaska mitä räpeltää. Siemailin maitokahviani rauhallisesti,  kunnes yhtäkkiä kolmen metrin päästä alkoi kuulua korottunutta vuoropuhelua. Jostakin oli ilmestynyt kaksi poliisia ja toinen heistä piti yhtä nuorta miestä käsivarresta kiinni. Ympärillä oli noin kymmenkunta ihmistä ja kaikki ilmeisesti halusivat sanoa sanasensa asiasta. En millään kuullut mitä he sanoivat, ainoa lause minkä erotin oli, että miksi te ette pidätä meitä arabeja. Ja hop, toinen poliiseista laittoi käsiraudat miehelle, jota oli pitänyt käsivarresta. Höristin korviani aivan avoimesti, että saisin tietää mitä oli tapahtunut.

Aloitin keskustelun viereisen pöydän madamen kanssa ja arvioimme kovasti mitä oli luultavasti tapahtunut. Esitimme toisillemme mahdollisia syitä pidätykseen. Analysoimme tapahtumia tavallisesta poikkeavaksi. Ihmettelimme kovasti poliisien määrää. Kolmessa minuutissa paikalle oli tullut kuusi polkupyöräpoliisia ja kolme poliisiautoa lisää. Mistä ihmeestä ne ilmestyivät niin nopeasti? Paikalla oli yhteensä 14 poliisia, joten arvioisin, että kyseessä ei ollut pelkkä taskuvarkaus. Naapuripöydän monsieur lähestyi tapahtumapaikkaa, mutta hänkään ei päässyt selville siitä, mitä oli tapahtunut. Harmillista. Hälytysajossa oleva paloautokin sattui paikalle, juuri kun huuto oli kovimmillaan.

Kaksi miestä vietiin poliisiautolla pois. Tämän jälkeen poliisit hävisivät yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneet paikalle. Tapahtuman keskellä ollut mies tuli kahvilaan ja sanoi, että hän (miehestä) oli tosi aggressiivinen. Ketä hän tarkoitti, en tiedä. Kukaan ei tohtinut kysyä häneltä tapahtuneesta, minä vain esitin arvelujani naapuripöytäläisten kanssa. Mitä ihmettä tapahtui?

Tällaista täällä erasmuslaisen korttelissa. Värikästä on. Voin tunnustaa, että olin tapahtuneesta utelias aivan julkisesti, mitä yleensä en ole Suomessa ja muutenkin olen alkanut seurata ranskalaisia viihdeuutisia televisiosta, mitä en tee ollenkaan Suomessa. Kyllähän minun pitää olla ajan tasalla, siitä mitä  tapahtuu piipöleille. Kun puhutaan julkkispiireistä, niin heitä sanotaan people:ksi, eli ranskalaisittain piipöl. Ja täytyyhän minun tutustua tähän kortteliin, jossa asun, joten tapahtumien analysointi kahvilassa on tärkeä elementti integroitumisprosessissa. Minulle on ilmeisesti kehittymässä kaksoishenkilöllisyys.