Kunnon matonpesu mattolaiturilla järven rannalla on parasta kesässä. Mäntysuovan tuoksun, sileäksi kuluneen laiturin,aaltojen liplatuksen ja auringonpaisteen yhdistelmä on kesä. Muistelen lämmöllä lapsuuden kesiä, joilloin menimme mummon kanssa mattoja pesemään. Ukki vei pappatunturilla matot pärekorissa pesupaikalle, mummo pesi matot, me lapset huuhtelimme ne uiden niitten kanssa järvessä ja sitten söimme eväät, karjalanpiirakoita ja punaherukkamehua. Mehu taisi olla koskenkorvapullossa, jos oikein muistan. Sitten ukki tuli taas pappatunturillaan ja vei matot kotiin. Aurinko paistoi aina.
Vieläkin kesieni huippuhetkiä on mattojen pesu. Tosin niiden kuljetus ei enää tapahdu pappatunturilla. Vaikka olenkin pessyt mattoni täällä Pariisissa, se ei ollut syksyni huippuhetkiä, missä ajauduin muistelemaan lapsuuden kesiä. Ei todellakaan.
Ensinnäkin täällä matto pitäisi viedä pesulaan. Kun minulla on takaraivossa vieläkin ajatus, että matot pitää pestä itse, niin tässä eräänä päivänä intaannuin matonpesuprojektiin. Uloshan mattoa ei voi viedä, kun ei ole oikein paikkaa mihin viedä. Voihan niitä täällä jossakin olla, mutta paikan etsiminen ei kauheasti innostanut. Pihaa ei ole, kadulle ei voi mennä pesemään, parvekkeella ei voi pestä. Jo mattojen puistelukin on vaikea operaatio, puistelen varovaisesti parvekkeelle ja lakaisen sitten mahdolliset roskat, eihän niitä koskaan paljoakaan ole... Alapuolella kun on terassiparveke, joten sen asunnon asukkaat eivät varmasti olisi kauhean iloisia, jos saisivat roskat parvekkeelleen tai pöydälleen.
Joten sitten ostin kuivapesujauhetta. Todella raikastavaa. Ripottelin pesujauhetta maton päälle, hieroin sen pehmeällä harjalla ja imuroin jauheen pois puolen tunnin kuluttua. Hui hai, ja matto oli pesty. Ei tullut mieleen lapsuuden kesä, eikä matto tunnu puhtaalta, vaikka se sitä varmaankin on. Toki matto on nyt pesty.
Seuraavaksi suunnittelen, että vuokraan marketista mattopesurin, mutta se painaa niin paljon. Aina on vaikeutta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti