Viisitoista vuotta sitten läksin Ranskasta vannoen, että en ikinä palaa tähän maahan. En ikinä. Täällä Ranskassa nyt kuitenkin olen. Viikko Pariisissa on mennyt nopeasti Erasmus-kuvioissa kaikkien parikymppisten kanssa, olen ollut aktiivisesti tapahtumissa, kävin jopa aperitiivillä baarissa. Olen kuitenkin erilainen erasmuslainen ikäni puolesta.
Joskus silloin entisessä elämässäni Ranskassa jouduin käsittelemään erilaisuuttani, se ei liittynyt ikään. Olin ollut jo pitkään maassa ja kielitaitokin kehittyi mukavasti. Pystyin kommunikoimaan jokseenkin vaivatta eri tilanteissa ja sain positiivista palautetta ranskan kielen taidostani, eli sitä kehuttiin.Monesti minua luultiin ranskalaiseksi kielitaitoni takia. Onhan se mukavaa kun kielitaitoa kehutaan, mutta jossakin kohtaa huomasin, että tämä ärsytti minua. Aluksi vastasin kommentteihin, että olenhan ollut maassa jo kauan tai olen opiskellut paljon tai puhun kotona joka päivä ranskaa tai olen ranskan kielen opettaja. Ja hymyilin väkinäisesti. Vähitellen luovuin väkinäisestä hymystä ja sanoin kommentoijille, että on itsestään selvää, että puhun jo hyvin edellä mainituista syistä. Lopulta kommentit aiheuttivat minussa aggressiivisuutta ja teki mieli huutaa ja ravistaa, että lopettakaa! Se oli outoa.
Jossakin vaiheessa minun piti pysähtyä miettimään, että miksi ihmeessä tämä aiheuttaa niin suuria negatiivisia tunteita. Vastaus tuli yhtenä päivänä: en hyväksynyt, että minua pidetään erilaisena ranskalaisten joukossa, olisin halunnut sulautua joukkoon. Koin, että kommentit osoittivat erilaisuuteni. Asialle oli tehtävä jotakin ja tein omat ratkaisuni, että pääsin elämässä eteenpäin. Ja se helpotti, hyväksyin erilaisuuteni ja että olisin aina erilainen tässä maassa. Toki tässä maassa en todellakaan ole ainoa, mutta minua ei viedä lentokoneella valtion laskuun takaisin kotimaahani, joten on niitä erilaisuuksiakin erilaisia.
Nykyään kommentit ranskan kielen taidostani eivät ärsytä. Eikä myöskään ne kommentit, joita olen saanut erottuvana erasmuslaisena, ainakaan toistaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti