No niin, ensimmäinen lakko on koettu. Ranskan kielen sana lakko, la grève, tulee sanasta ranta. Silloin joskus kun työväestö alkoi osoittaa mieltään ensimmäisiä kertoa lakkoilemalla, he kokoontuivat rannalle, muistaakseni juuri Seinen rannalle. Heitä alettiin kutsua rantalaisiksi ja he tekivät rantaa. Tämä kyseinen ranta sana ei tarkoita kuitenkaan sellaista rantaa, jolla otetaan aurinkoa.
Niin sitten tapahtui, että toissapäivänä julkiset liikennevälineet kulkivat osittain ja jotkut postit ja muut lakkoempatiaa osoittavat lafkat olivat kiinni. Lakolla ei ollut suurta vaikutusta elämääni, tosin matka metrolla kesti suuntaansa kymmenen minuuttia tavallista pidempään. Metro oli täynnä, niin täynnä, ettei tarvinnut pitää edes kiinni mistään elottomasta metalliputkesta pysyäkseen pystyssä, vaan kaikki tukivat toisiaan. Ohhoh sitä läheisyyttä.
C'est la fête - tämä on juhlaa, sanoi eräs mies tunkiessaan metroon sisälle. Luulen, ettei lausahdukseen kuitenkaan sisältynyt mitään erotiikkaa.
Melkein kaikki metrolinjat kulkivat vähintään puolittain, ainoastaan linjan 14 metrot kulkivat kaikki. Kyseinen linja on täysin automaattinen, joten se luultavasti tarvitsee käynnistyäkseen jonkinlaisen napin painalluksen, oli se sitten digitaalinen tai muovinen nappi.
Minulle heräsi toiveikas ajatus tuosta toimivuudesta, että olisipa kaikki metrolinjat automaattisia, niin ei tarvitsisi huolestua kaiken maailman lakoista. Toisaalta, tästä tuli mieleeni serkkuni pieni metallinen vihreä junarata, jonka hän sai joulupukilta seitsemänkymmentäluvulla. Kun nappia painoi, niin juna kiersi ympyrää ja sitä me seurasimme tarkasti. Jotenkin idea täysin automaattisesta metrosta tuntuu vielä kevyesti karmaisevalta. Kenellä on sitten se iso valtaa pitävä sormi, joka painaa nappia? Entä kun se menee lakkoon? Vai olisiko kaikki automaattista, ettei edes sormea tarvita? Miten suuri valta olisikaan sillä sormella!
Onko minusta kehittymässä aito postmodernisti, joka näkee liian vallan luovuttamisen koneille riskinä? Näen sieluni silmin tulevaisuuden metron kuin sen seitsemänkymmentäluvun vihreän metallisen junaradan, jota käynnistyksen jälkeen seuraa usea silmäpari. Ja heillä on valtaa.
Eikös metro ole vähän sama juttu kuin vaakasuoraan kulkeva hissi? Hisseissä ei juuri enää näe kuljettajia.
VastaaPoistaMetroa ei ohikulkijakaan saa potkaistua radalta niin kuin ehkä sen vihreällä radalla kulkevan junan silloin seitsemänkymmentäluvulla joku koiranleuka kuitenkin potkaisi.